Joogaharjoitus menee metsään

Kirjoittaja on joogaopettaja Emma Slow.

Joogaa harrastetaan useimmiten sisätiloissa joogasaleilla tai kotona. Joogaharjoituksen säännöllistä tekemistä auttaa se, että siihen on kotona varattu oma tilansa. Harjoitus tulee tehtyä helpommin, jos sille on varattu oma tilansa ja sen voi tehdä raivaamatta ensin huonekaluja pois tieltä. Kesällä, kun ilmat lämpenevät voi olla mukavaa vaihtelua kantaa joogamatto puistoon, parvekkeelle, terassille tai vaikkapa mökkilaiturille. Puistoissa järjestetään myös ohjattua joogaa kesäisin. Korona-aikana puistojooga on lisännyt selvästi suosiotaan koska ulkona on helpompi pitää turvavälit ja riittävä ilmastointi on taattu.

Luonnossa liikkuminen vaikuttaa mielialaan myönteisesti, joten sitä kannattaa hyödyntää myös joogaharjoituksessa. Ulkona tehty joogaharjoitus voi olla myös maadoittava kokemus, kun ollaan konkreettisesti peruskallion päällä paljain jaloin. Luonnossa on myös raikas ja hapekas ilma. Ulkona tehdyn harjoituksen voi myös helposti yhdistää muuhun liikkumiseen. Kävely- tai juoksulenkillä voi pysähtyä sopivaan kohtaan tekemään muutaman asanan ja jatkaa matkaa vetristynein jaloin ja mielin. 

Olen kuullut joskus joogatieni alkupuolella, että joogaa ei suositella tehtäväksi ulkona. Järkevää perustelua en tälle neuvolle ole koskaan kuitenkaan saanut. Yksi selitys oli, että ulkona auringon paistaessa kehon toinen puoli jää varjon puolelle ja siitä syystä keho ei ole tasaisesti lämmin, mikä olisi haitallista lihaksille. Tältä pohjalta ajateltuna mikään ulkona liikkuminen ei olisi järkevää. Keholla on lämmönsäätelyjärjestelmä, joka huolehti kehon lämpötilasta tasaisesti riippumatta siitä onko kehon toinen puoli auringossa vai ei. Kehon sopivaan lämpötilaan voi vaikuttaa myös pukeutumalla säähän sopivasti.

Lempipaikkani kesällä joogaamiseen on saunan terassi mökillämme. Laineiden liplatus ja kuikkien huudot sopivat joogaharjoituksen tunnelmaan täydellisesti. Hyttyset sen sijaan saattavat aiheuttavat hetkittäin haasteita meditaatioharjoituksen aikana. 

Useana vuonna ohjasin retriitillä Ranskan vuoristossa ja siellä joogasalin ikkunoina toimi avonaiset aukot, jolloin ilman lämpötila oli sama kuin ulkonakin. Vuoristossa lämpötila voi laskea yöllä lähelle nollaa, vaikka päivällä lämpötila kipuaa lähemmäs neljääkymmentä plusastetta. Aamuharjoitusta tehtiin toppatakki päällä, mutta ainakin ilmanvaihto oli riittävä. Keho lämpeni samaa tahtia nousevan auringon kanssa. 

Kesäisin harrastan retkipyöräilyä ja yövyn metsissä riippumatossa nukkuen. Aamut alkavat metsässäkin joogaharjoituksella. Metsässä joogamaton käyttö aluskasvillisuuden seassa on turhaa, eikä se mahtuisi edes pyörän kyytiin. Ennen päivän pyöräilyä on hyvä tehdä avaavia seisoma-asanoita ja rintakehää lämmittäviä liikkeitä. Pyöräilypäivän päätteeksi on ihanaa tehdä alaspäin katsovaa koiraa joogavyö puun ympäri pujotettuna siten, että asettaa lenkin toisen pään reisien ympäri. Näin saa selkärankaan pituutta sekä ylösalaisen asennon hyödyt. Joogavyö kulkee pyöräreissuilla aina mukana tästä syystä. Se toimii myös hyvänä köytenä tarvittaessa ja sen avulla saa myös kätevästi tavaroita kiinnitettyä toisiinsa.

Joogaharjoitukseen saa mukavaa vaihtelua ja piristystä vaihtamalla välillä maisemaa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!